Halloween W!
(c) Gál Ildikó, lisää kuvia alempana.
|
★ lempinimeltään Weeny ★ syntynyt 10.10.2009, ikä ★ väriltään kimo ★ omistaa Leah ★ nelivuotias 10.2.2010 |
★ rodultaan hannover, tamma ★ painotuksena esteratsastus ★ 169cm korkea ★ kasvattanut Diamonte ★ VH-00000 |
Joskus hevosetkin tulevat vanhempiinsa. Ihan totta! Eikä se aina ole vain positiivista.. varsinkaan kun paksukalloisen varsan päähän ei sen vanhempien tapaan saa ahdettua yhtikäs mitään huonoja tallitapoja lukuun ottamatta, vaikka hevoseen olisikin laitettu isän palkkashekki jos toinenkin ja sitä koulutettu pienestä pitäen. Yksi tällaisista hevosista, joita silloin kun rikas omistajatar ei kuule, kutsutaan myös ongelmahevosiksi(”Siis MITÄ!? Sanoitko sinä juuri minun ihkukultapuspusrakasmussukkaani ONGELMAHEVOSEKSI!?? Jos tässä jollain on ongelma niin se on kyllä sinulla ja kohta myös kasvoillasi!!”), on Halloween W! Se tulee lähinnä äitiinsä, ihastuttavaan Weybridge’s Pearl Vibeen, niin värisään kuin oppimiskyvyssäänkin. Hevosen omistajastahan se on tietenkin ihastuttavaa(”Huomaatkos; minulla on varaa KIMOON, jonka puhtauden voi tarkistaa helposti tässä näin! Ja siksi voitkin huomata, kuinka ihanasti minun ihkukultapuspusrakasmussukkani kiiltää! Se on takuulla puhtaampi kuin tuo sinun mudanvärinen kaakkisi!” ja ”Mitä siitä, jos Weeny on hieman herkempi ratsastaa kuin sinun kaakkisi? Minun ihkukultapuspusrakasmussukkani on vain hieman paremmin koulutettu!”), sillä hän ei itse ratsasta hevostaan. Sen tekee juuri siihen hommaan palkattu ratsastaja – tietenkin – joka saa hommastaan myös kohtuullisesti palkkaa, vaikkei tulos aina miellytäkään arvon neiti omistajatarta(”Siis oletko nyt ihan tosissasi antamassa minun ihkukultapuspusrakasmussukalleni raippaa? Minä nimenomaan KIELSIN sen!!” kunnes: ”Ai, enkö? No nyt kiellän, ennen kuin joku luulee minun ihkukultapuspusrakasmussukkaani vaikeaksi ratsastaa ja minulta menee maine!”). Itse hän ei kyllä hevostaan pahemmin hoidakaan, sillä siinähän saattaisi vaikka yksi vaivalla huolletuista, täydellisistä kynsistä katketa, tai kampaus, jota kampaaja kulkee perässä kulkien koko ajan korjailee, mennä piloille. Sitäkin varten on oma henkilönsä, hoitajatyttö. Ja auta armias jos ei Halloween kiillä kuin
Ilman muhevaa palkkashekkiä kerran kuussa suoraa kotiovelle tuskin monikaan suostuisi Weenyn hoitajaksi; niin karmaiseva tamma on hoitaa. Omistajansa lellimä Wiini on täysin holtiton ratsu, jolla on, kiitos erilaisten mömmöjen, erittäin kovat kaviot ja terävät hampaat – joita se ei epäile käyttää. Jotenkin se palkka ja elanto kuitenkin on senkín raukan ansaittava, joten kipulääkkeiden voimalla hän raahautuu päivästä toiseen tallille miellyttämään sekopäisen hoitohevosensa omistajaa. Luultavasti Weenyn hoitamiseenkin on kikkansa, mutta niitähän me emme tiedä, joten emme voi niitä kertoakaan ainakaan tässä luonnekuvauksessa. Se on kuitenkin varmaa, että jotain edistystä on tapahtunut, koska hoitajatytön sairaalareissut ovat vähenneet. Mutta eteenpäin. Weeny ei ilkeydestään huolimatta ole niin pitelemätön, ettei se antaisi rapsuttaa ja syöttää itseään, ja ihmisiä se sietää myös mukavasti silloin, kun selässä on rakas ratsuttaja(lue: pelastaja) Diego Satelrn, eteläamerikkalainen mies kaikilla mausteilla. Ja näiden kahden tosiseikan avulla Weenyn an-niin ihastuttava omistajatar on luonut muille tallilaisille sen varsin imartelevan kuvan, että hän ja Weeny oikeasti tulevat juttuun, ja että hän on kovakin hevosnainen – mikä on kaukana totuudesta, vaikka naisen voikin usein löytää lepertelemästä tammalleen, karsinan ovi kaksikon välissä, luonnollisesti.
Weenyn koulutuksen aikana kävi selvästi ilmi omistajattaren ehdoton halu saada Weenystä edes helppo talutettava, jos siitä unelmaratsuksi ja -hoidokiksi ei ole. Joku tyhmempi saattaisi ihmetellä, miksi, mutta syyhän on selvä; jotta hän voisi talutella tammaa ympäriinsä huoleti niin kilpapaikoilla, kotona kuin näyttelykehissä, ja vahvistaa imagoaan neidin parhaana kamuna. No, ihan helppoa talutettavaa Weenystä ei saatu sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta eräänlaisen koirien kuristuspannan tapaan toimivan riimun, duallyn, avulla voi jopa tämä kynsifriikki höyryjuna-Halloweeniaan taluttaa melko huoleti. Weenyn ja tämän omistajattaren näkeminen maastossa tai tallipihalla ”kävelyllä” ei siis ole kovin harvinaista. Harmi vain, että Weeny on hieman säikky varsinkin maastossa, ja tuulisena päivänä saattaa käydä niin että yhden kynnen sijasta kynsiä katkeaakin kaksi ja vaatteetkin vähän kuraantuvat tamman höyryjuna-puolen päästessä jälleen esille ja sen laukatessa omistajaa perässä raahaten kotiin suupielet vaahdossa, erikoisriimusta huolimatta. Sen jälkeen Weenyä tuskin enää sillä tallilla näkee, sillä maineen menettäminen kiinnostaa tietenkin kahden kynnen katkeamisen jälkeen huomattavasti enemmän kuin tuhman Weeny-mussukan asettumisvaikeudet. Silloin onkin aika pakata mamin rakas mussukka traileriin ja vaihtaa maisemaa. Weenyn ollessa kyseessä lastauksessakin voi kulua tunti tai minuutti, se on kiinni päivästä. Jos neitiä ei huvita, se haraa vastaan viimeiseen asti(eli siihen asti kunne porkkanat alkavat näyttää aivan erityisen maukkailta), mutta onnenpäivän sattuessa tämä vain astelee sisään kuin ei mitään. Ja se jos mikä saa muut vain pudistelemaan päätään, ja omistajattaren kiljaisemaan innoissaan ”No totta kai minun hkukultapuspusrakasmussukkani menee traileriin nätisti! Sehän on sentään minun eliittikimoni!”
Halloweenin ratsastettavuudenhan olemme vielä pitäneet nätisti hämärän peitossa, joten otetaanpa se seuraavaksi valokeilaan. Tammaahan ratsastaa ainoastaan brassimies Diego, sekä satunnaisesti kilpailuissa Edmund Haggrews, vanhanko mies joka kumma kyllä tulee hyvin juttuun Weenien kanssa. Omistajatarta emme ehkä pyydä kuvailemaan mussukkansa ratsastettavuutta, sillä se kuvaus jos mikä olisi hieman liian paksulla kerroksella vaaleanpunaista päällystetty. Otamme siis kakun ilman marsipaania, ja kerromme itse mitä näemme. Yleensä vain omistajatar itse suvaitsee taluttaa eliittikimonsa kentälle, jossa Diego ottaa ohjat hurmaavasti hymyillen ja loikkaa satulaan. Weenien korvat alkavat heti pomppia joka suuntaan epäileväisesti, kuin sanoen ”Ai niin kuin ihan ratsastaako mienasit? Ihan totta?” ja tamma alkaa steppailla hämmästyneenä. Se on melko omituista, eikö, kun ottaa huomioon Diegon olevan yhtä tosissaan joka päivä? No, ei tartuta pikkuseikkoihin. Weeny saadaan liikkeelle ja pienen testailun ja säädön jälkeen tamman askeleet paljastuvat hyvinkin kauniiksi ja kun Weeny alkaa kuunnella, esittävät Diego, tai D kuten omistajatar lyhyesti kutsuu, ja Weenie taidokkaasti parit pohkeenväistöt sekä muut koulukiemurat. Myös ravi on tällä tammalla kaunista, eikä siitä kuin riivattuna käyttäytyvästä, hermostuneesta Halloweenista ole enää tietoakaan kun päästään laukkaan. Tamma kuuntelee täydellisesti. Mitä ihmettä?? Nyt jotain on huijattu, ja pahasti. No, kohta selviää syykin. Omistajatar lörpöttelee hieman ohi suunsa, ja selviää, että D ja Weeny ovat tehneet yhteistyötä siitä lähtien kun tamma täytti kaksi. Kuulemma Diego oli ollut Weenien kaksivuotis-lahjaksi tilatun kirjaillun ja mittoihin leikatun Diorin loimen vastaava henkilö, johon oli otettu heti vihaisesti yhteyttä kun huomattiin loimessa lukevan jenkkiläisittäin Weenie Weenyn sijaan. Siitä se ajatus oli kuulemma lähtenyt, ja nykyäänkin D kutsuu Halloweenia Weenieksi ”Vaikka se on Wiini, ei Wiini!!” omistajatar lisää kiivaasti perään kunnon brittiaksentilla. Jaahas. Hoitajatyttöset ovat jo käyneet kokoamassa kentälle muutamat puolitoistametriset pystyt, ja käy ilmi, että Weenyllä on erinomaisen hyvä hyppytyyli. Ja että se rakastaa sitä mitä tekee.
Onko tämä kauhuhevonen siis muuttunutkin unelmaratsuksi? Oliko karmea hoitajan kanssa käyttäytyminen vain showta? Vai onko tällä hevosella jotain todella pahoja ristiriitaongelmia?? Ehei, ei ole. Kyllä Weeny on ihan terve. Sillä annas kun joku muu kuin Diego hyppää tamman selkään.. otetaanpa erimerkki niin selviää. Piakalle vislataan niin Diego, hevonen kuin hoitajatyttökin, joista ensimmäinen laskeutuu alas hevosen selästä ja viimeksi mainittu kapuaa tilalle. Johan muuttuu ääni kellossa. Weeny alkaa sätkiä ja pomppia, steppailla ja ties mitä korvat kiinni päässä huolimatta siitä, että hoitajatyttösellä on oikeasti ihan hyvä istunta ja ohjastuntuma. Ja ei mene kuin hetki ja tamma säntää ympäri kenttää kaikkien kolmen suuriaivoisemman rääkyessä kilpaa sellaista tekstiä mitä ei tähän k-merkittömään tekstiin voi painaa. Edessä taitaa olla uusi muutto. Weenyn kohtauksen jälkeen vain harva viitsii enää kysyä, miksei Weenyn omistajatar ratsasta tammaansa itse. Koska hän on vielä hoitajatyttöäkin surkeampi, huijaamatta, Sitä ei vain myönnetä.
Muut hevoset ovat Weenylle se ja sama, niin kauan kuin ovat sen alapuolella – selkeästi. Jos Weeny ei saa olla pomo, on muille luvassa vahinkoa, ja sen takia saa Weeny usein tyytyä omaan seuraansa, minkä se ottaa vastaan vihasta kiljahdellen. Ei pomoa voi jättää ilman alamaisia, taitaa kuulua tamman sanaton protestointi. Ja itsepäisenä hevosena Weenty joka ainoa kerta, kun sitä tullaan tarhasta hakemaan, kirjoo itsensä duallystä sen kummemmin välittämättä lähimmälle tarhalle alkaen pomottaa muita hevosia. Yksi syy, miksi hoitaja saa aina hakea tamman, Myös kilpapaikoilla pomotus tuottaa Weenyn kanssa ongelmia, sillä yhteinen lämmittely sujuu harvoin sitä ennen ja jälkeen tapahtuvia asioita paremmin, Halloweenin halutessa olla myös tuntemattomien hevosten, ja miksei ponienkin, pomo. Onneksi omistajattaren isukilla on jälleen kerran varaa kustantaa ja rakennuttaa kilpapaikalle oma yksityiskenttä Weenyn ainoaa vierailua varten, eikä yleensä hinnasta sovittaessa synny muita komplikaatioita kun Diegon alituinen päänpudistelu ja silmienpyöritys. Rahalla saa, ja autolla pääsee, totta tosiaan. Itse radalla Diego saa useimmiten Weenyn keskittymään melko hyvin ja saa omistajattarelle jälleen kerran aihetta kirkua innoissaan ”Tuo on minun eliittikimoni, joka hyppää!! Katsokaa nyt minun ihkukultapuspusrakasmussukkaani(hän pystyy muuten kiljumaan sen ihmeellisen korkealta ja nopeasti)!!! Se on PARAS!”. Weeny sen sijaan on jo niin tottunut emäntänsä ilonilmauksiin, ettei lotkauta korvaansakaan liidellessä – täydellisesti totta kai – viimeisen esteen yli ja kiitäessään maaliviivaa kohti kuin raketti. Tässä vaiheessa voisi kertoa, että Weenyllä ei ole koskaan kukaan muu kilpailuissa ratsastanut, ja sillä ne voitotkin selittyvät. Miksipä vaihtaa ratsastaja jos vanhakin on varsinaista silmänruokaa ja menestyy? Niinpä voittoruusuke on jälleen taattu.
Perhe
| Halloween W! kimo, hannover | i. Weybridge's Dragon Taimer ruunikko, hannover ei meriittejä |
ii. Seventh Gate PB |
iii. Caranthir |
| iie. Carnival of Lust | |||
| ie. Jacarta MNG |
iei. Chain Reaction | ||
| iee. Jungfrau | |||
| e. Weybridge's Pearl Vibe kimo, hannover ei meriittejä |
ei. Goliath Bo |
eii. Whischipswich | |
| eie. G-star v. Fair | |||
| ee. White Line Fantasy PB |
eei. Grenier GER | ||
| eee. Ravishment of Hades |
Lapset
Ei tarjolla jalostukseen.|
★ o/t. Vilma Varsa (i. ismä isä), om. Olli Omistaja ★ o/t. Vilma Varsa (i. ismä isä), om. Olli Omistaja |
★ o/t. Vilma Varsa (i. ismä isä), om. Olli Omistaja ★ o/t. Vilma Varsa (i. ismä isä), om. Olli Omistaja |
Aktiviteetit
Weeny aloittaa kilpailemisen lokakuussa 2009. Sijoitukset kalenterissa lihavoituna, voitot myös alleviivataan. Kilpailee yli 100cm radoilla.|
★ Esteratsastus, 56 sijoitusta joista 9 voittoja. 30.10.2009. ERJ 140cm, 1/30 30.10.2009. ERJ 150cm, 2/30 31.10.2009. ERJ 140cm, 3/30 31.10.2009. ERJ 140cm, 4/30 31.10.2009. ERJ 140cm, 3/30 31.10.2009. ERJ 110cm, 4/30 31.10.2009. ERJ 140cm, 4/30 31.10.2009. ERJ 140cm, 3/30 31.10.2009. ERJ 150cm, 3/30 01.11.2009. ERJ 150cm, 3/30 01.11.2009. ERJ 130cm, 4/30 02.11.2009. ERJ 150cm, 2/30 02.11.2009. ERJ 130cm, 4/30 02.11.2009. ERJ 140cm, 5/30 03.11.2009. ERJ 150cm, 3/30 03.11.2009. ERJ 150cm, 2/30 04.11.2009. ERJ 150cm, 2/30 04.11.2009. ERJ 150cm, 2/30 05.11.2009. ERJ 140cm, 3/50 04.11.2009. ERJ 160cm, 3/30 05.11.2009. ERJ 160cm, 3/30 05.11.2009. ERJ 160cm, 4/30 06.11.2009. ERJ 150cm, 3/40 07.11.2009. ERJ 160cm, 3/30 08.11.2009. ERJ 160cm, 4/30 08.11.2009. ERJ 160cm, 1/30 09.11.2009. ERJ 160cm, 3/30 19.11.2009. ERJ 150cm, 7/50 19.11.2009. ERJ 160cm, 4/50 19.11.2009. ERJ 160cm, 4/50 20.11.2009. ERJ 150cm, 5/30 20.11.2009. ERJ 150cm, 1/30 20.11.2009. ERJ 160cm, 5/30 20.11.2009. ERJ 120cm, 6/50 20.11.2009. ERJ 160cm, 5/50 21.11.2009. ERJ 150cm, 3/30 21.11.2009. ERJ 150cm, 5/30 21.11.2009. ERJ 150cm, 3/30 21.11.2009. ERJ 160cm, 1/30 21.11.2009. ERJ 160cm, 4/30 21.11.2009. ERJ 160cm, 1/30 21.11.2009. ERJ 160cm, 1/30 22.11.2009. ERJ 140cm, 4/30 22.11.2009. ERJ 150cm, 5/30 22.11.2009. ERJ 150cm, 1/30 23.11.2009. ERJ 130cm, 2/30 23.11.2009. ERJ 130cm, 1/30 23.11.2009. ERJ 160cm, 4/30 23.11.2009. ERJ 150cm, 3/30 23.11.2009. ERJ 160cm, 1/30 23.11.2009. ERJ 160cm, 2/30 24.11.2009. ERJ 130cm, 3/30 24.11.2009. ERJ 150cm, 2/30 24.11.2009. ERJ 160cm, 2/30 24.11.2009. ERJ 150cm, 4/30 24.11.2009. ERJ 160cm, 5/30 |
★ Päiväkirja ★ Muut |
Kuvagalleria
Pictures © Gál Ildikó, with permission!
tekijänoikeus
Sivun kaikki materiaali on joko minun, Leahin, itsetekemääni tai täysin laillisesti kopioitua. Kuvien tarkemmat copyrightit löytyvät niiden yhteydestä.Mitään sivun materiaalista ei saa kopioida.